Viime vuonna kirjauduin ensimmäistä kertaa Twitteriin. Alkuajat menivät ihmetellessä ja muiden keskusteluja seuraillessa, mutta vähitellen aloin päästä hommasta jyvälle. Innostuin kaikesta siitä, mitä Twitterillä oli tarjottavanaan: mahdollisuudesta keskustella, verkostoitua, oppia uutta, pysyä ajan tasalla itseäni kiinnostavista aiheista, viihtyäkin. Ennen pitkää jäin koukkuun. Nyt takanani on vähän yli vuosi twiittaamista ja 1435 twiittiä.
Twitter-innostukseni ansiosta olen oppinut paljon asioista, joista en vielä vuosi sitten tiennyt juuri mitään. Olen lukenut koko joukon artikkeleita, blogipostauksia ja viestiketjuja, joissa on käsitelty sellaisia aiheita kuin työnhaku sosiaalisessa mediassa, verkostoitumisen tärkeys, henkilöbrändäys ja työntekijälähettilyys. Yhä useammin mieleeni on hiipinyt kysymys: minkä ihmeen takia näistä asioista ei ole kerrottu koulussa mitään? Asioista, joiden hallitseminen parantaisi opiskelijoiden asemaa siinä vaiheessa, kun heidän on aika siirtyä opintoputkesta työelämään!
Miten on mahdollista, että 2010-luvulla liiketaloutta opiskeleville neuvotaan, kuinka laaditaan Wordillä asiakirjastandardin mukainen ansioluettelo, mutta LinkedIn-profiilin merkityksestä työnhaussa ei puhuta halaistua sanaa? Eikö Twitteriä todellakaan katsota niin tärkeäksi, että siihen tutustumisesta voisi saada opintopisteitä? Miksi ei harjoitella sellaisen cv:n tekemistä, joka olisi luova, omaperäinen ja niistä perinteisen mallin mukaan laadituista ansioluetteloista erottuva? Tällaisia asioita ainakin minä olisin toivonut ammattikorkeakoulussa oppivani.
Ja siitä se ajatus ryhmätyötä varten sitten lähti. Ehdotin muille ryhmään kuuluville, että laatisimme yhdessä amk-opiskelijoille suunnatun verkko-opintokokonaisuuden, jonka aiheina olisivat sosiaalinen media ja sen hyödyntäminen verkostoitumisessa ja nykyaikaisessa työnhaussa. Muut pitivät ideaa hyvänä, ja pian olimme jo laatineet alustavan suunnitelman verkkokurssin toteuttamiseksi. Opintojakson nimeksi valikoitui "Somesta vauhtia uralle".
Myös muita ryhmäläisiä kiinnosti Twitter somekanavana, ja alusta lähtien oli selvää, että LinkedIn-profiilin luomisen olisi oltava yksi verkkokurssiin kuuluvista tehtävistä. Kumpikin näistä somepalveluista on tänä päivänä syytä hallita, jos haluaa verkostoitua ammatillisesti, hyödyntää somea työnhaussa ja parantaa omaa löydettävyyttään verkossa. Nämä alustat olivat siis helppoja valintoja, mutta seuraavaksi iski tenkkapoo: riittäisivätkö LinkedIn ja Twitter vai tarvittaisiinko vielä muita somekanavia? Miten opintojakson toteutus käytännössä hoidettaisiin?
Pohdintojen jälkeen päätimme hyödyntää verkkokurssilla myös Pinterestiä. Se ei ole Suomessa niitä trendikkäimpiä somekanavia - ainakaan vielä! - mutta siitä voisi olla opintojakson osallistujille hyötyä niin opiskelussa, vapaa-ajalla kuin myöhemmin työelämässäkin. Lisäksi Pinterestiin tehtävä visuaalinen cv on yksi hyvä esimerkki nykyaikaisen työnhaun keinoista, ja onpa Pinterestiä hyödynnetty Suomessa myös uusia työntekijöitä rekrytoitaessa. Miksipä siis emme tarjoaisi opiskelijoille mahdollisuutta tutustua myös Pinterestin saloihin? Kanavan perusteet on niin helppo ottaa haltuun, että sen ei pitäisi tuottaa kurssilaisille juurikaan ylimääräistä päänvaivaa. Sinne pystymme myös kätevästi linkittämään blogitekstit ja artikkelit, jotka toimivat opintojakson oppimateriaalina.
Kohderyhmäksi valitsimme OAMKin opiskelijat. Verkkokurssin ensimmäinen toteutus olisi vain heille suunnattu pilottikokeilu. Mikäli opintojaksosta saatava palaute olisi positiivista, olisi kohderyhmää myöhemmin helppo laajentaa siten, että kurssi olisi tarjolla valtakunnallisesti kaikille ammattikorkeakoulussa opiskeleville - tai miksipä ei avoimen amk:n kautta kenelle hyvänsä. Tämäntyyppiselle opintojaksolle varmasti riittäisi kysyntää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti