Sananen (jos toinenkin) tietosuojasta (2a)

Siinä ei ole mitään uutta, että ihmiset haluavat pitää kiinni yksityisyydestään. Uusi ilmiö ei ole myöskään se, että moni on huolissaan itseään koskevien tietojen leviämisestä ja päätymisestä vääriin käsiin. Tietosuoja on kuitenkin noussut entistä tärkeämmäksi puheenaiheeksi nyt, kun netti ja sosiaalinen media ovat kietoutuneet tiiviiksi osaksi jokapäiväistä elämäämme.

Tietosuojaan liittyy monenlaisia asioita ja sitä voi tarkastella useasta eri näkökulmasta. On helppoa ymmärtää tietosuojan merkitys ja perustella, minkä takia henkilökohtaisia tietoja ei kannata vapaasti jaella verkossa. Toisaalta on myös vaivatonta keksiä argumentteja sen puolesta, että avoimuus onkin oikeastaan aika hyvä juttu. Asia ei ole yksiselitteinen. Tietosuojasta käytävää keskustelua vaikeuttaa jonkin verran se, että tiettyjen käsitteiden määritteleminen ja rajanvetojen tekeminen on hankalaa; tämä käy selväksi, kun katsoo videon tilaisuudesta, jossa keskusteltiin Osmo Kuusen ja Petteri Järvisen johdolla aiheesta "Tietosuojaa vai akvaarioelämää?".

Työyhteisö somettaa - mitä on huomioitava?

Kun työyhteisössä hyödynnetään erilaisia sosiaalisia verkkotyökaluja, pitää pelisäännöt tehdä selväksi. Jokaisen työntekijän kesätuuraajasta ylimpään johtoon on ymmärrettävä, millaisia tietoja verkossa voi jakaa ja millaisia ei. Liikesalaisuuksista, patenttihakemuksen tekoa odottavista keksinnöistä ja muusta luottamuksellisesta tiedosta ei kannata somessa kirjoitella: aina on olemassa vaara, että tiedot leviävät sieltä talon ulkopuolelle.

Lisäksi täytyy pitää mielessä, että työsopimuslaissa säädetty työntekijän lojaliteettivelvollisuus koskee myös esimerkiksi Facebookiin vapaa-ajalla postattuja julkaisuja. Suomessa vallitsee sananvapaus, mutta lakipykälät kuitenkin rajoittavat sitä, minkä verran omista työasioistaan voi avautua verkossa. Asiasta voi lukea lisää esimerkiksi tästä artikkelista, joka on ilmestynyt jo viisi vuotta sitten mutta on edelleen ajankohtainen.

Sellaista työyhteisöä ei taida olla olemassa, jossa tietosuojakysymyksiä ei tarvitsisi miettiä ollenkaan. Eri alojen välillä on kuitenkin eroja siinä, minkä verran asiaan on kiinnitettävä huomiota. Esimerkiksi terveydenhuollossa työskentelevien toimintaan vaikuttaa potilaiden vahva tietosuoja. Sairaanhoitajien omissa someohjeissa muistutetaankin salassapito- ja vaitiolovelvollisuudesta: "Älä koskaan julkaise suljetuissakaan ryhmissä potilaista tietoja, joista heidät voidaan tunnistaa."

Monilla aloilla on välttämätöntä varjella myös työntekijöiden yksityisyyttä. Olen aikoinaan itsekin ollut pitkään sellaisessa työpaikassa, jossa neuvottiin, että turvallisuussyistä on parempi olla kertomatta FB-profiilissa, missä on töissä. Esimerkiksi sosiaalityötä tekevät, erilaisten etuuksien parissa työskentelevät ja poliisit joutuvat panostamaan tietosuojaan tavallistakin enemmän välttyäkseen uhkailuilta ja muilta asiattomilta yhteydenotoilta.

Avoimuuden haitoista ja hyödyistä

 

Millaista vahinkoa sitten voi syntyä, jos tietosuoja-asiat eivät ole kunnossa? Hyvällä tuurilla kukaan ei edes huomaa saatavilla olevaa tietoa tai ei ole siitä kiinnostunut. Usein käy kuitenkin toisin. Tietojen päätyminen vääriin käsiin voi johtaa pieneen kiusantekoon, hieman noloihin tilanteisiin tai rahallisiin tappioihin, mutta joskus myös todella vakaviin seurauksiin. Jos vaikkapa yrityksen vuosia tekemän kehitystyön tulokset vuotavat työyhteisöstä kilpailijoiden tietoon, voi yritystoiminnalta pudota pohja pois. Myös yksittäisen ihmisen kohdalla seuraukset saattavat olla karmaisevat: esimerkiksi identiteettivarkaus voi käytännössä pilata koko loppuelämän.

Pitää kuitenkin muistaa, että avoimuudesta, läpinäkyvyydestä ja henkilökohtaisten tietojen jakamisesta voi monesti olla myös hyötyä. Työyhteisössä avoimuus mahdollistaa oppimisen. Voidaan ottaa oppia niin kollegojen virheistä kuin onnistumisistakin ja saada talon ulkopuolelta kriittistä palautetta ja hyviä kehitysehdotuksia. Läpinäkyvyys kaikessa toiminnassa vaikuttaa myös työpaikan ilmapiiriin, työssä viihtymiseen ja jaksamiseen ja sitä kautta merkittävästi siihen, miten hyvin organisaatio suoriutuu tehtävistään. Lisäksi avoimuus on oiva keino vaikuttaa omaan julkisuuskuvaan: mitä enemmän yritys tai yksittäinen henkilö itse kertoo itsestään vaikkapa eri somekanavissa, sitä vähemmän muut tahot pystyvät omilla kommenteillaan vaikuttamaan muodostuvaan imagoon.

Suomalainen ohjelmisto- ja konsultointiyritys Gofore kuuluu läpinäkyvyyden kannattajiin. Yhtiö on tänä vuonna kokeillut toimitusjohtajan katsauksen jakamista koko maailmalle Periscopen välityksellä; kuka hyvänsä on halutessaan päässyt kuulemaan asioista, jotka yrityksissä on yleensä tapana pitää visusti salassa. Tällainen massasta poikkeaminen on epäilemättä tuonut Goforelle myönteistä julkisuutta. Asiasta lisää täällä.

Hyviä esimerkkejä avoimuuden eduista ovat myös kaikki avoimen datan mahdollistamat projektit. Näissä tapauksissa hyötyjiä on monesti paljon: organisaatio, joka on avannut aineistonsa muiden käyttöön, dataa hyödyntävä taho, suuri yleisö ja ehkä jopa koko yhteiskunta. Kun Liikennevirasto viime vuonna avasi rautatieliikennettä koskevan datan ulkopuolisten käyttöön, ensimmäiset tietoja hyödyntävät sovellukset valmistuivat alta aikayksikön. Tässä artikkelissa kerrotaan yliopisto-opiskelijoiden luomista junasovelluksista, jotka ovat helpottaneet jo kymmenien tuhansien ihmisten elämää.

Summa summarum

Opintojaksomme omassa FB-ryhmässä on käyty vilkasta keskustelua tietosuojaan liittyvistä asioista. Olen itse linkannut sinne artikkeleita, joissa on käsitelty esimerkiksi esineiden internetin aiheuttamia vaaroja, sairaaloiden olematonta tietoturvaa ja Facebookin huijausarvontoja. Lisäksi olen tähän mennessä ehtinyt keskustella lasten kuvien julkaisusta somessa, yksityisyydestä verkossa ja identiteettivarkauksista. Viime viikkojen aikana lukemani artikkelit ovat herättäneet huomaamaan, miten paljon ongelmia tietosuojaan liittyykään. Suorastaan pelottavan paljon. Nettimaailmassa tuntuu liikkuvan pilvin pimein hulluja, jotka syystä tai toisesta haluavat aiheuttaa kiusaa muille. Niin tosin liikkuu netin ulkopuolellakin.

Jokainen nettiä käyttävä ottaa enemmän tai vähemmän tietoisen riskin. Verkkoon tallennetut omat tiedot eivät ikinä ole täysin turvassa, vaikka yrittäisi noudattaa kaikkia mahdollisia tietosuojasääntöjä. Vaaroilta on mahdotonta täysin välttyä, koska netillä on jokapäiväisessä elämässämme niin suuri merkitys; valtaosa asioista hoidetaan tänä päivänä verkon kautta. Tai ehkä sitä voisi vaihtaa sähköpostin kirjekyyhkyyn ja maksaa laskunsa verkkopankin sijaan käteisellä ja niin päin pois..?

Mutta vaikka riskejä on, niiden ei pidä antaa lamauttaa. Pitkälle pääsee jo sillä, että muistaa verkossa toimiessaan pitää tietosuojakysymykset mielessä. Terveestä maalaisjärjestä on apua myös.

Some markkinoinnissa (1c)

Markkinoinnin maailma on digitalisoitunut kovaa vauhtia. Digitalisaatiossa on toki kyse paljosta muustakin kuin toimimisesta sosiaalisessa mediassa, mutta somella on ilmiössä merkittävä rooli. Sen takia olenkin vahvasti sitä mieltä, että alalle aikovien kannattaa jo opiskeluaikana perehtyä eri somekanavien hyödyntämiseen. Olen jo nähnyt työpaikkailmoituksia, joissa mainitaan, että sosiaaliseen mediaan jätetyllä jalanjäljellä on vaikutusta rekrytointipäätöstä tehtäessä.

Markkinoinnin ammattilaiseksi tähtäävän tärkeimpiä työkaluja ovat nähdäkseni LinkedIn ja Twitter, joita voi käyttää niin osaamisen kasvattamiseen, verkostoitumiseen, työnhakuun kuin henkilöbrändäykseen. Niiden lisäksi on tietysti hyvä tuntea muut sosiaalisen median suuret nimet: Facebook, Instagram, YouTube, Pinterest, Snapchat, Periscope. Täytyy myös huomata, että somemaailma muuttuu hurjaa vauhtia ja edellisen virkkeen lista saattaa vuoden tai parin päästä näyttää aivan toisenlaiselta.

Some on osa digimarkkinoinnin kokonaisuutta, ja sen tehtävänä on monesti houkutella kävijöitä markkinoivan organisaation verkkosivuille. Sosiaalisen median avulla voidaan esitellä tuotteita ja palveluita, kertoa omasta osaamisesta, luoda yrityskuvaa, tarjota asiakkaille heitä kiinnostavaa sisältöä, rekrytoida uusia työntekijöitä, saada tietoa kilpailijoiden toiminnasta. Somessa voidaan palvella asiakkaita ja sitouttaa heitä, verkostoitua eri tahojen kanssa, tiedottaa ja mainostaa, ehkäistä (ja toisaalta myös saada aikaan) kriisejä. Sosiaalinen media tarjoaa markkinoijille huikeita mahdollisuuksia, vain mielikuvitus on rajana.

Aiemmissa postauksissa olen käsitellyt erikseen Facebookia, Twitteriä ja Pinterestiä. Markkinoinnissa käytettävien somekanavien valintaan vaikuttavat monet asiat: toimiala, kohderyhmät ja heidän mediamieltymyksensä, markkinoinnin tavoitteet, osaaminen ja etenkin pienillä yrityksillä ajallisten ja rahallisten resurssien riittävyys. Myös sillä on merkitystä, onko aidosti kiinnostunut olemaan niissä kanavissa, joihin on päätynyt: jos vaikkapa twiittaaminen tai blogipostausten kirjoittaminen on pakkopullaa, se helposti paistaa läpi kaikesta tekemisestä eikä lopputulos silloin ole järin hyvä.

Yritysten ei kannata suin päin rynnätä mukaan jokaiseen mahdolliseen somepalveluun sitä mukaa kuin uusia ilmestyy. Kaikkeen ei voi aika riittää, eikä määrä korvaa laatua. Markkinoijan on järkevää valita pari sopivinta somekanavaa ja keskittyä viestimään niissä kunnolla: kiinnostavaa sisältöä säännöllisesti tuottaen ja kanavan omat erityispiirteet huomioiden.

Moni yritys saa kiittää menestyksestään sosiaalisen median voimaa. Yksi somessa onnistuneista on PaaPii Design, joka sai aikoinaan alkunsa nuoren käsityöharrastajan blogista. Kokkolalaislähtöinen yritys on sittemmin ponnistanut kansainvälisille markkinoille ja sen omistaja on valittu Vuoden Nuoreksi Yrittäjäksi 2016. Tieto PaaPiin tuotteista on levinnyt blogimaailman lisäksi Pinterestin, Instagramin ja Facebookin välityksellä. Lisää yrityksen tarinasta voi lukea täältä.

Muita somea markkinoinnissaan taitavasti hyödyntäviä suomalaisia ovat esimerkiksi Tallink Silja ja vaatebrändi Billebeino, jotka palkittiin tämän vuoden Some Awards -juhlassa, digitalisaatioon vahvasti panostava OP ja - ehkä hieman yllättäen - Verohallinto.

Epäonnistumiset somemarkkinoinnissa johtuvat monesti tilannetajun puuttumisesta tai liian hitaasta reagoimisesta; toisinaan taas reagoidaan liian nopeasti sellaisissa tilanteissa, joissa kannattaisi ensin hengittää syvään ja laskea vähintään kymmeneen. Mieleen muistuu parikin ravintola-alan yrittäjää, jotka ovat hermostuneet saamastaan palautteesta ja joutuneet syntyneen somekohun jälkeen pyytelemään räjähtämistään anteeksi.

Muistan hyvin myös viimesyksyisen tapauksen, jossa Veetin Facebook-kampanja ei mennyt aivan nappiin. Aihetta on analysoitu hyvin tässä artikkelissa. R-kioski puolestaan mokasi toissa viikolla vastaamalla tylysti, kun Twitterissä ihmeteltiin sitä, että kioskeissa oli edelleen myynnissä humpuukiksi leimattu aikakauslehti "Mitä lääkärit eivät kerro sinulle", jonka S-ryhmä ja Kesko olivat kuluttajapalautteiden takia kiireesti poistaneet valikoimistaan.

 

Sosiaalinen media on taitavan tekijän käsissä loistava väline, jonka avulla markkinoija voi tavoittaa kohderyhmänsa huomattavan paljon tehokkaammin ja nopeammin kuin ennen. Somessa toimiminen vaatii kuitenkin taitoa. Yksikin väärä viesti voi pahimmassa tapaksessa romuttaa yrityksen maineen lopullisesti.

Pinnaamisen alkeet (1b)

Minulla on ollut jo pidempään ongelma selaimen välilehtien kanssa. Kun törmään johonkin mainioon ruokareseptiiin tai mielenkiintoiselta vaikuttavaan artikkeliin, johon en ehdi tai jaksa heti perehtyä tarkemmin, jätän sen avoimelle välilehdelle odottamaan ja avaan uuden välilehden jatkaakseni surffailua siellä. Tämä huono tapa on johtanut (puoli)hallittuun kaaokseen: laskin tässä eräänä iltana, että minulla oli selaimessa auki 11 ikkunaa ja niissä yhteensä 129 (!) välilehteä. Mutta nyt olen ehkä vihdoin keksinyt ratkaisun pulmaani, ja sen nimi on Pinterest.

Pinterest mainostaa olevansa "maailman kätevin ideakuvasto." Olen aina listannut sen samaan kategoriaan Facebookin, Twitterin, Instagramin ja LinkedInin kanssa: somekanavaksi, joka on hallittava, jos mielin joskus tehdä töitä digimarkkinoinnin parissa. Vuodesta toiseen olen kuitenkin lykännyt Pinterestin käyttöönottoa ja tietoni siitä ovat olleet tähän asti hataralla pohjalla. Ehdin jo kuvitella, että koko palvelu alkaa olla menneen talven lumia, niin harvoin kuulin siitä missään puhuttavan. Mutta pari kuukautta sitten osallistuin koulutukseen, joka sai minut toden teolla kiinnostumaan Pinterestistä.

Koulutusta oli vetämässä Tom Laine, sosiaalisen median asiantuntija, joka tunnetaan LinkedInin verkostoituneimpana suomalaisena. Hän mainitsi, että LinkedInin ohella Pinterest on somekanavista hänelle tärkeimpiä - tässä vaiheessa höristin korviani - ja kertoi sen hyvistä puolista. Pinterest on staattisempi palvelu kuin vaikkapa Twitter: aktiivisuudesta on tavoitteellisessa pinnaamisessa toki hyötyä, mutta päivityksiä ei tarvitse olla tekemässä vähän väliä. Palvelu perustuu visuaalisuuteen, kuten Instagramkin, mutta Pinterestin etuna on se, että sinne ei välttämättä tarvitse tuottaa omaa sisältöä ollenkaan.

Netistä oli vaikea löytää ajan tasalla olevaa suomenkielistä opasta, jossa neuvottaisiin aloittelijoille Pinterestin hyödyntämistä. Tämä kertoo varmaan osaltaan siitä, että kyseessä ei ole se tämän hetken trendikkäin somekanava Suomessa. Näin yhden viikon kokemuksella sanoisin, että Pinterest on onneksi ilman tarkkoja ohjeitakin suhteellisen helppo ottaa käyttöön. Perusasiat oppii nopeasti.

Tähän mennessä olen saanut aikaiseksi 10 julkista taulua ja niihin yhteensä 80 Pin-lisäystä. Olen laittanut talteen lähinnä bloggaamiseen ja eri somekanaviin liittyviä artikkeleita ja ohjeita, Photoshop-tutoriaaleja ja ruokareseptejä. Seuraava askel on etsiä seurattaviksi oman alani vaikuttajia, joiden tauluista löydän varmastikin lisää itseäni kiinnostavaa sisältöä. Ajattelin laatia Pinterestiin jossakin vaiheessa myös oman visuaalisen cv:ni. Jää nähtäväksi, miten uuden somekanavan haltuunotto edistyy kesän mittaan: kuinka ahkerasti jaksan pinnata, onnistunko haalimaan itselleni seuraajia ja - ennen kaikkea - saanko kesytettyä selaimen välilehtikaaoksen...

Tom Laineen mukaan Pinterest on yksi nopeimmin kasvavista somepalveluista, joten myös yritysten ja työyhteisöjen olisi syytä ruveta miettimään, voisiko kanavasta olla niille hyötyä. Koska Pinterest painottuu kuviin ja videoihin, se sopii erityisesti sellaisille aloille, joilla visuaalisuus on tärkeä elementti. Näitä ovat muoti ja design, sisustaminen, matkailu, elintarviketeollisuus, ravintola-ala, valokuvaaminen ja monet muut. Suomalaisista brändeistä esimerkiksi Marimekko, Iittala, Vallila ja Valio ovat Pinterestissä hyvin edustettuina.

Monille yrityksille Pinterest on hyvä markkinointiviestinnän väline, koska tutkimusten mukaan ihmiset seuraavat siellä yritystilejä mielellään. Lisäksi jonkin tuotteen näkeminen Pinterestissä johtaa ostopäätökseen todennäköisemmin kuin muissa somekanavissa. Yritykset voivat pinnaamalla esitellä tuotteitaan ja antaa vinkkejä niiden käyttöön, tuoda esille omaa osaamistaan, ohjata liikennettä kotisivuilleen, blogiin tai verkkokauppaansa, rakentaa brändiä ja luoda työnantajamielikuvaa. Esimerkiksi Yle on onnistuneesti hyödyntänyt Pinterestiä myös rekrytointikanavana. Kansainvälisille ja etenkin Yhdysvaltain markkinoille hamuaville yrityksille Pinterest tarjoaa paljon mahdollisuuksia, koska yli puolet käyttäjistä on amerikkalaisia.

Pinterest on oiva työkalu monelle yksinyrittäjälle. Freelancer-valokuvaaja voi ladata sinne omia otoksiaan ja lisätä niihin linkit niin, että asiakas pääsee yhdellä klikkauksella verkkokauppaan tilaamaan haluamansa kuvan vaikkapa julisteena; somekonsultti voi pinnata tauluihin omia blogikirjoituksiaan ja koulutusmateriaalejaan; sisustussuunnittelija voi kerätä esimerkkejä erilaisista värimaailmoista tai tyylisuunnista, joita voi sitten käydä läpi yhdessä asiakkaan kanssa.

Toisaalta Pinterest sopii hyvin myös isompien työyhteisöjen työvälineeksi. Sitä voi käyttää yhteisenä muistitauluna ja inspiraation lähteenä, jonne kerätään linkkejä tutustumisen arvoisiin ideoihin; niitä työyhteisön jäsenet voivat sitten tutkailla yksin tai porukalla ja hyödyntää omassa työssään. Työyhteisön sisäiseen käyttöön tarkoitettuja linkkikokoelmia ei välttämättä tarvitse avata kaiken kansan nähtäväksi, sillä Pinterest sallii myös salaisten taulujen luomisen.

Pinterest on pullollaan loistavia ideoita ja se voi olla oikea aarrearkku työyhteisölle, joka osaa ottaa siitä kaiken ilon irti. Ensin täytyy vain opetella käyttämään sitä kunnolla. Toivotaan, että jatkossa yhä useammalla suomalaisella työpaikalla harrastetaan pinnaamista.

Oodi Twitterille (1a)

Twitter on mikroblogipalvelu, jossa viestiminen vaatii tiivistämisen taitoa: yhden viestin eli twiitin pituus on rajoitettu 140 merkkiin. Aiemmin tänä vuonna huhuttiin, että raja nostettaisiin peräti 10 000 merkkiin. Tämä sai aikaan melkoisen vastustusmyrskyn somessa, sillä monen mielestä Twitterin viehätys piilee juuri viestien lyhyydessä. Lähikuukausien aikana luvassa on kyllä muutoksia, mutta aiemmin suunniteltuun verrattuna varsin maltillisia. Niistä voi lukea lisää vaikkapa täältä.

Twiittaajan pitää hallita myös hashtagien eli avainsanojen käyttö. Niiden avulla palvelusta pystyy löytämään johonkin tiettyyn aihepiiriin liittyvät twiitit. Hashtagien kanssa voi välillä hassutella ja käyttää mielikuvitusta, mutta on syytä myös opetella tunnistamaan ne variantit, jotka ovat vakiintuneet yleiseen käyttöön. Esimerkiksi hashtagia #FF (Follow Friday) on tapana käyttää perjantaisin, kun vinkataan muille hyvistä twiittaajista, jotka kannattaa ottaa seurantaan. Suomalaisten sosiaaliseen mediaan liittyvät keskustelut taas löytyvät hashtagillä #somefi.

Liityin Twitteriin tammikuussa 2015. Ensimmäiset kuukaudet tyydyin seurailemaan muiden keskusteluja enkä oikein saanut jutun juonesta kiinni. Saman vuoden toukokuussa pääsin kuuntelemaan Pekka Saurin luennon aiheesta julkishallinto ja sosiaalinen media, ja siitä se sitten lähti.

Sauri tunnetaan nykyisin Helsingin apulaiskaupunginjohtajana mutta myös kunta-alan somepioneerina ja todella aktiivisena twiittaajana, jolla on Twitterissä pian 50 000 seuraajaa. Luennon jälkeen olin intoa täynnä ja alkukesästä uskaltauduin vihdoin ja viimein julkaisemaan ensimmäisen oman twiittini. Pian olinkin jo enemmän tai vähemmän koukussa. Syyskuussa kävin hakemassa vielä lisäoppia markkinointitoimisto Kuulun järjestämästä Twitter yritysviestinnässä -koulutuksesta.

Ensimmäisestä twiitistäni on kulunut suunnilleen vuoden päivät. Sen jälkeen olen ehtinyt twiitata yli tuhat kertaa ja saada lähes 450 seuraajaa. Twitteristä on tullut ehdoton suosikkisomekanavani enkä voi kuin ihmetellä, miten olen ennen pärjännyt ilman sitä!

Ammatillisessa mielessä Twitteristä on jo nyt ollut rutkasti hyötyä. Sen kautta olen eksynyt lukemaan koko joukon lehtiartikkeleita ja blogikirjoituksia, joihin tuskin muuten olisin ikinä törmännyt. Olen oppinut yhtä sun toista henkilöbrändäyksestä, työntekijälähettilyydestä, sosiaalisesta mediasta, nykyaikaisesta työnhausta ja monista muista asioista.

Pysyn nyt paljon paremmin ajan tasalla siitä, mitä markkinoinnin ja digimarkkinoinnin maailmassa tapahtuu - tai maailmassa ylipäätään: monesti kaikki uutisoimisen arvoinen tieto ehtii ensimmäisenä juuri Twitteriin. Olen käynyt mielenkiintoisia keskusteluja ja saanut verkostoihini oman alani ammattilaisia. Olen hihitellyt meemeille, kissaotoksille, sarjakuville, sanaleikeille ja muille hauskoille oivalluksille; Twitter ei ole pelkästään asiallisen keskustelun foorumi.

Edellisessä postauksessa marmatin siitä, että Facebookissa tulee liian usein paha mieli. Twitterissä ei. Ikäviltä aiheilta ei voi toki sielläkään täysin välttyä, mutta keskustelua käydään pääsääntöisesti huomattavan paljon sivistyneemmin kuin FB:n puolella. Monet niistä, joita olen päättänyt Twitterissä seurata, ovat pitkälti samanhenkisiä kuin minä, omaavat oletettavasti samankaltaisen koulutustaustan ja ovat kiinnostuneita samoista asioista kuin minä. Joku voisi aivan aiheellisesti huomauttaa, että olen rakentanut ympärilleni oman pienen somekuplan, mutta haitanneeko tuo: viihdyn kuplassani oikein hyvin. :)

Joko sinä olet tutustunut Twitteriin? Jos et, niin lue ensin inspiraation lähteeksi tarina Erno Jeskasesta, entisestä someuntuvikosta, ja luo sitten itsellesi tunnukset osoitteessa twitter.com. Ota aluksi seurantaan jokunen suosittu twiittaaja, vaikkapa @pekkasauri, @Rakennusvirasto ja @j_sjoman. Etsi hakukentän avulla keskusteluja itseäsi kiinnostavista aiheista, niin löydät helposti lisää hyviä seurattavia. Kokeile vaikkapa hashtagejä #markkinointi, #digitalist, #rekry, #lastensuusta tai #emfutis. Ja sitten vain harjoittelemaan, sitä mielipiteiden tiivistämistä 140 merkkiin. Keep calm and tweet on!

Facebook, vanha tuttu (tehtävä 1a)

Facebook, FB, Face, Naamakirja - siinäpä somekanava, joka ei liiemmin esittelyjä kaipaa. Monelle se on se tutuin osa sosiaalisen median maailmaa, niin myös minulle.

Alun perin Facebook suunniteltiin vain Harvardin yliopiston sisäiseen käyttöön. Sana uudesta sivustosta levisi kuitenkin vauhdilla ja kiinnostus sitä kohtaan kasvoi niin voimakkaasti, että käyttöoikeuksia ruvettiin pian myöntämään myös muille, ensin oppilaitoksille eri maissa ja sitten joillekin isoille työyhteisöille. Syyskuussa 2006 palvelusta tuli kaikille avoin.
 
Minä julkaisin ensimmäisen päivitykseni melko varhaisessa vaiheessa, marraskuun alussa 2007. En enää kuollaksenikaan muista, mikä tai kuka minut houkutteli luomaan tilin Facebookiin. Se oli sitä aikaa, kun statuspäivityksen alkuun tuli aina automaattisesti sana is - muistatteko vielä? Seinäni täyttyi alkuun "is at work" ja "is at home" -tyyppisistä viesteistä, jotka tuskin kovin monia kiinnostivat. Onneksi vuosien mittaan on tapahtunut kehitystä, sekä Facebookin ominaisuuksissa että minussa somen käyttäjänä...

Vähitellen innostuin Facebookista ja kaverimäärä kasvoi. Oli perheenjäseniä, sukulaisia, tuttavia, kollegoja, koulukavereita vuosien takaa. Kerroin ahkerasti kuulumisistani ja kommentoin muiden päivityksiä, ja toki kuvioihin kuuluivat myös ne pakolliset some-elementit, kuvat kissastani. :) Yhteen aikaan eksyin Facebookissa pelattavien pelien pariin ja pitkään olin koukussa Mafia Warsiin, niin kuin myös monet kolmikymppisistä työkavereistani. Mikä lie tilapäinen mielenhäiriö.

Nykyisin hyödynnän Facebookia eniten opintoihin liittyvien ryhmätöiden tekemiseen. Sen kautta on kätevä vaihtaa ajatuksia, kun laatii vaikkapa markkinointisuunnitelmaa yhdessä toisen opiskelijan kanssa eikä yhteiselle tapaamiselle löydy helposti aikaa. Lisäksi seuraan FB:n välityksellä joidenkin leivontablogien päivityksiä, tarkistan toisinaan liikkeiden aukioloaikoja, katsastan lounaspaikkojen ruokalistat, osallistun arvontoihin ja olen mukana muutamassa oululaisten äitien ryhmässä. Viimeisimmän muuton yhteydessä laitoin ylimääräiset huonekaluni myyntiin Facebook-ryhmien kautta ja yllätyin siitä, miten hyvin kauppa niissä käykään. Ja toki some auttaa edelleen pysymään kärryillä siitä, missä päin maailmaa tutut viilettävät ja mitä heille kuuluu.

Suhteeni Facebookiin ei kuitenkaan ole enää yhtä tiivis kuin ennen. En koe tarvetta käydä siellä joka päivä ja välillä onkin vierähtänyt jopa useampi kuukausi ilman statuspäivityksiä. Jotenkin tuntuu, että olen vieraantunut Facebookista enkä oikein tiedä, mistä aiheista ja millä tyylillä sinne pitäisi kirjoittaa. Tästä voi varmasti osittain syyttää Twitteriä, josta kerron lisää tuonnempana.

Yhä useammat käyttävät Facebookia nykyisin erilaisten uutisartikkelien jakamiseen ja poliittisten mielipiteidensä esittämiseen, ja fiidi on monesti täynnä toinen toistaan ahdistavampia juttuja: rasismia, joukkomurhia, perheväkivaltaa, työpaikkakiusaamista, Välimereen hukkuneita lapsia. Monesti käyn Facebookissa vain pyörähtämässä ja poistun alta aikayksikön; siellä tulee nopeasti liian paha mieli.

Liiketoimintaa ja markkinointia opiskelevan näkökulmasta Facebook on kuitenkin edelleen kiinnostava kanava. Siksi en voi edes harkita lopettavani sen käyttöä kokonaan, pikemminkin pitäisi perehtyä siihen entistä tarkemmin ja opetella uutta: tutustua FB-mainontaan, yrityssivujen tehokkaaseen hyödyntämiseen, statistiikkaan. Facebook myös muuttuu jatkuvasti ja markkinoijien on tietysti tunnettava sen uudet ominaisuudet pystyäkseen käyttämään niitä tehokkaasti.

Somesta on moneksi

Hei,

olen Anina ja – myönnettäköön – koukussa someen. Pahemman kerran.

Seikkailuni sosiaalisen median maailmassa alkoivat kesällä 2007, jolloin perustin ensimmäisen oman blogini. Tuntui kutkuttavalta lukea postauksiin tulleita kommentteja, verkostoitua toisten bloggaajien kanssa ja seurata, miten lukema kävijälaskurissa alkoi nopeasti kasvaa. Kun olin blogimaailman myötä innostunut yhteisöllisyydestä, aloin pian etsiä sitä myös muualta. Myöhemmin samana vuonna kirjauduin Facebookiin, ja siinä sitä sitten oltiin, vähintään polvia myöten somesuossa.

Nykyisin some on luonnollinen osa arkeani, enkä malta pysyä siitä kovin pitkään erossa. Käytän aktiivisesti Facebookia ja Twitteriä, harjoittelen LinkedInin hyödyntämistä ja viestittelen tuttujen kanssa WhatsAppin välityksellä. Vuosien mittaan olen blogannut niin Vuodatuksessa, Bloggerissa kuin WordPressissäkin, ja opintoihini kuuluva työharjoittelu sujui NappiNaapurin, naapurustojen oman sosiaalisen median parissa. Lähestyvän kesäloman ratoksi ajattelin perehtyä Instagramin ja Pinterestin saloihin (jo on korkea aikakin!); SlideSharen ja Prezin vuoro koittaa joskus myöhemmin.

Omassa somekäyttäytymisessäni taitaa näkyä se, että en ole diginatiivi enkä milleniaali. En ole syntynyt kännykkä kädessä enkä oikein välitä mobiilista; vaikka Facebook ja Twitter löytyvät myös puhelimestani, käytän niitä tuhat kertaa mieluummin kannettavalla tai pöytäkoneella. Niin kai tällaiset keskiäkäiset keski-ikäiset tekevät.

En snäppää, en vloggaa, en fanita yhtäkään tubettajaa enkä ole seurannut kuin kahta Periscope-lähetystä, niitäkin ihan sattumalta. En koe videoformaattia oikein omakseni enkä osaa nähdä itseäni tuottamassa sisältöä YouTubeen. Toisaalta olen kyllä tietoinen siitä, että oppimista ja kehittymistä tapahtuu eniten silloin, kun uskaltautuu pois omalta mukavuusalueeltaan. Ehkäpä siis minäkin vielä joskus saan jonkin videon aikaiseksi. Vielä en lupaa mitään.

Somesta on moneksi. Yhdelle sosiaalinen media on kissakuvia ja kuhameemejä, toiselle yhteydenpitoa kavereiden ja sukulaisten kanssa, kolmannelle työnteon apuväline, minulle sopiva sekoitus kaikkea edellä mainittua. Viimeksi kuluneen vuoden aikana olen kuitenkin ruvennut panostamaan yhä enemmän somen hyötykäyttöön pelkän huvittelun sijasta. Verkostoidun, etsin tietoa, opin uutta. Olen loputtoman kiinnostunut monista ilmiöistä, jotka ovat kytköksissä sosiaaliseen mediaan: digimarkkinoinnista, henkilöbrändäyksestä, työntekijälähettilyydestä, somesta työnhaun ja rekrytoinnin apuvälineenä.

Toivon, että joskus tulevaisuudessa vietän työpäiväni (tai ainakin osan niistä) sosiaalisen median parissa. Someammattilaiseksi kasvaminen vaatii vielä paljon työtä ja oppimista, mutta täytyyhän sitä ihmisellä tavoitteita olla. Ja unelmia. Niitä kohti siis, jalat maassa ja pää somessa.