Alun perin Facebook suunniteltiin vain Harvardin yliopiston sisäiseen käyttöön. Sana uudesta sivustosta levisi kuitenkin vauhdilla ja kiinnostus sitä kohtaan kasvoi niin voimakkaasti, että käyttöoikeuksia ruvettiin pian myöntämään myös muille, ensin oppilaitoksille eri maissa ja sitten joillekin isoille työyhteisöille. Syyskuussa 2006 palvelusta tuli kaikille avoin.
Minä julkaisin ensimmäisen päivitykseni melko varhaisessa vaiheessa, marraskuun alussa 2007. En enää kuollaksenikaan muista, mikä tai kuka minut houkutteli luomaan tilin Facebookiin. Se oli sitä aikaa, kun statuspäivityksen alkuun tuli aina automaattisesti sana is - muistatteko vielä? Seinäni täyttyi alkuun "is at work" ja "is at home" -tyyppisistä viesteistä, jotka tuskin kovin monia kiinnostivat. Onneksi vuosien mittaan on tapahtunut kehitystä, sekä Facebookin ominaisuuksissa että minussa somen käyttäjänä...
Vähitellen innostuin Facebookista ja kaverimäärä kasvoi. Oli perheenjäseniä, sukulaisia, tuttavia, kollegoja, koulukavereita vuosien takaa. Kerroin ahkerasti kuulumisistani ja kommentoin muiden päivityksiä, ja toki kuvioihin kuuluivat myös ne pakolliset some-elementit, kuvat kissastani. :) Yhteen aikaan eksyin Facebookissa pelattavien pelien pariin ja pitkään olin koukussa Mafia Warsiin, niin kuin myös monet kolmikymppisistä työkavereistani. Mikä lie tilapäinen mielenhäiriö.
Nykyisin hyödynnän Facebookia eniten opintoihin liittyvien ryhmätöiden tekemiseen. Sen kautta on kätevä vaihtaa ajatuksia, kun laatii vaikkapa markkinointisuunnitelmaa yhdessä toisen opiskelijan kanssa eikä yhteiselle tapaamiselle löydy helposti aikaa. Lisäksi seuraan FB:n välityksellä joidenkin leivontablogien päivityksiä, tarkistan toisinaan liikkeiden aukioloaikoja, katsastan lounaspaikkojen ruokalistat, osallistun arvontoihin ja olen mukana muutamassa oululaisten äitien ryhmässä. Viimeisimmän muuton yhteydessä laitoin ylimääräiset huonekaluni myyntiin Facebook-ryhmien kautta ja yllätyin siitä, miten hyvin kauppa niissä käykään. Ja toki some auttaa edelleen pysymään kärryillä siitä, missä päin maailmaa tutut viilettävät ja mitä heille kuuluu.
Suhteeni Facebookiin ei kuitenkaan ole enää yhtä tiivis kuin ennen. En koe tarvetta käydä siellä joka päivä ja välillä onkin vierähtänyt jopa useampi kuukausi ilman statuspäivityksiä. Jotenkin tuntuu, että olen vieraantunut Facebookista enkä oikein tiedä, mistä aiheista ja millä tyylillä sinne pitäisi kirjoittaa. Tästä voi varmasti osittain syyttää Twitteriä, josta kerron lisää tuonnempana.
Yhä useammat käyttävät Facebookia nykyisin erilaisten uutisartikkelien jakamiseen ja poliittisten mielipiteidensä esittämiseen, ja fiidi on monesti täynnä toinen toistaan ahdistavampia juttuja: rasismia, joukkomurhia, perheväkivaltaa, työpaikkakiusaamista, Välimereen hukkuneita lapsia. Monesti käyn Facebookissa vain pyörähtämässä ja poistun alta aikayksikön; siellä tulee nopeasti liian paha mieli.
Liiketoimintaa ja markkinointia opiskelevan näkökulmasta Facebook on kuitenkin edelleen kiinnostava kanava. Siksi en voi edes harkita lopettavani sen käyttöä kokonaan, pikemminkin pitäisi perehtyä siihen entistä tarkemmin ja opetella uutta: tutustua FB-mainontaan, yrityssivujen tehokkaaseen hyödyntämiseen, statistiikkaan. Facebook myös muuttuu jatkuvasti ja markkinoijien on tietysti tunnettava sen uudet ominaisuudet pystyäkseen käyttämään niitä tehokkaasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti