Somesta on moneksi

Hei,

olen Anina ja – myönnettäköön – koukussa someen. Pahemman kerran.

Seikkailuni sosiaalisen median maailmassa alkoivat kesällä 2007, jolloin perustin ensimmäisen oman blogini. Tuntui kutkuttavalta lukea postauksiin tulleita kommentteja, verkostoitua toisten bloggaajien kanssa ja seurata, miten lukema kävijälaskurissa alkoi nopeasti kasvaa. Kun olin blogimaailman myötä innostunut yhteisöllisyydestä, aloin pian etsiä sitä myös muualta. Myöhemmin samana vuonna kirjauduin Facebookiin, ja siinä sitä sitten oltiin, vähintään polvia myöten somesuossa.

Nykyisin some on luonnollinen osa arkeani, enkä malta pysyä siitä kovin pitkään erossa. Käytän aktiivisesti Facebookia ja Twitteriä, harjoittelen LinkedInin hyödyntämistä ja viestittelen tuttujen kanssa WhatsAppin välityksellä. Vuosien mittaan olen blogannut niin Vuodatuksessa, Bloggerissa kuin WordPressissäkin, ja opintoihini kuuluva työharjoittelu sujui NappiNaapurin, naapurustojen oman sosiaalisen median parissa. Lähestyvän kesäloman ratoksi ajattelin perehtyä Instagramin ja Pinterestin saloihin (jo on korkea aikakin!); SlideSharen ja Prezin vuoro koittaa joskus myöhemmin.

Omassa somekäyttäytymisessäni taitaa näkyä se, että en ole diginatiivi enkä milleniaali. En ole syntynyt kännykkä kädessä enkä oikein välitä mobiilista; vaikka Facebook ja Twitter löytyvät myös puhelimestani, käytän niitä tuhat kertaa mieluummin kannettavalla tai pöytäkoneella. Niin kai tällaiset keskiäkäiset keski-ikäiset tekevät.

En snäppää, en vloggaa, en fanita yhtäkään tubettajaa enkä ole seurannut kuin kahta Periscope-lähetystä, niitäkin ihan sattumalta. En koe videoformaattia oikein omakseni enkä osaa nähdä itseäni tuottamassa sisältöä YouTubeen. Toisaalta olen kyllä tietoinen siitä, että oppimista ja kehittymistä tapahtuu eniten silloin, kun uskaltautuu pois omalta mukavuusalueeltaan. Ehkäpä siis minäkin vielä joskus saan jonkin videon aikaiseksi. Vielä en lupaa mitään.

Somesta on moneksi. Yhdelle sosiaalinen media on kissakuvia ja kuhameemejä, toiselle yhteydenpitoa kavereiden ja sukulaisten kanssa, kolmannelle työnteon apuväline, minulle sopiva sekoitus kaikkea edellä mainittua. Viimeksi kuluneen vuoden aikana olen kuitenkin ruvennut panostamaan yhä enemmän somen hyötykäyttöön pelkän huvittelun sijasta. Verkostoidun, etsin tietoa, opin uutta. Olen loputtoman kiinnostunut monista ilmiöistä, jotka ovat kytköksissä sosiaaliseen mediaan: digimarkkinoinnista, henkilöbrändäyksestä, työntekijälähettilyydestä, somesta työnhaun ja rekrytoinnin apuvälineenä.

Toivon, että joskus tulevaisuudessa vietän työpäiväni (tai ainakin osan niistä) sosiaalisen median parissa. Someammattilaiseksi kasvaminen vaatii vielä paljon työtä ja oppimista, mutta täytyyhän sitä ihmisellä tavoitteita olla. Ja unelmia. Niitä kohti siis, jalat maassa ja pää somessa.