Twiittaajan pitää hallita myös hashtagien eli avainsanojen käyttö. Niiden avulla palvelusta pystyy löytämään johonkin tiettyyn aihepiiriin liittyvät twiitit. Hashtagien kanssa voi välillä hassutella ja käyttää mielikuvitusta, mutta on syytä myös opetella tunnistamaan ne variantit, jotka ovat vakiintuneet yleiseen käyttöön. Esimerkiksi hashtagia #FF (Follow Friday) on tapana käyttää perjantaisin, kun vinkataan muille hyvistä twiittaajista, jotka kannattaa ottaa seurantaan. Suomalaisten sosiaaliseen mediaan liittyvät keskustelut taas löytyvät hashtagillä #somefi.
Liityin Twitteriin tammikuussa 2015. Ensimmäiset kuukaudet tyydyin seurailemaan muiden keskusteluja enkä oikein saanut jutun juonesta kiinni. Saman vuoden toukokuussa pääsin kuuntelemaan Pekka Saurin luennon aiheesta julkishallinto ja sosiaalinen media, ja siitä se sitten lähti.
Sauri tunnetaan nykyisin Helsingin apulaiskaupunginjohtajana mutta myös kunta-alan somepioneerina ja todella aktiivisena twiittaajana, jolla on Twitterissä pian 50 000 seuraajaa. Luennon jälkeen olin intoa täynnä ja alkukesästä uskaltauduin vihdoin ja viimein julkaisemaan ensimmäisen oman twiittini. Pian olinkin jo enemmän tai vähemmän koukussa. Syyskuussa kävin hakemassa vielä lisäoppia markkinointitoimisto Kuulun järjestämästä Twitter yritysviestinnässä -koulutuksesta.
Ensimmäisestä twiitistäni on kulunut suunnilleen vuoden päivät. Sen jälkeen olen ehtinyt twiitata yli tuhat kertaa ja saada lähes 450 seuraajaa. Twitteristä on tullut ehdoton suosikkisomekanavani enkä voi kuin ihmetellä, miten olen ennen pärjännyt ilman sitä!
Ammatillisessa mielessä Twitteristä on jo nyt ollut rutkasti hyötyä. Sen kautta olen eksynyt lukemaan koko joukon lehtiartikkeleita ja blogikirjoituksia, joihin tuskin muuten olisin ikinä törmännyt. Olen oppinut yhtä sun toista henkilöbrändäyksestä, työntekijälähettilyydestä, sosiaalisesta mediasta, nykyaikaisesta työnhausta ja monista muista asioista.
Pysyn nyt paljon paremmin ajan tasalla siitä, mitä markkinoinnin ja digimarkkinoinnin maailmassa tapahtuu - tai maailmassa ylipäätään: monesti kaikki uutisoimisen arvoinen tieto ehtii ensimmäisenä juuri Twitteriin. Olen käynyt mielenkiintoisia keskusteluja ja saanut verkostoihini oman alani ammattilaisia. Olen hihitellyt meemeille, kissaotoksille, sarjakuville, sanaleikeille ja muille hauskoille oivalluksille; Twitter ei ole pelkästään asiallisen keskustelun foorumi.
Edellisessä postauksessa marmatin siitä, että Facebookissa tulee liian usein paha mieli. Twitterissä ei. Ikäviltä aiheilta ei voi toki sielläkään täysin välttyä, mutta keskustelua käydään pääsääntöisesti huomattavan paljon sivistyneemmin kuin FB:n puolella. Monet niistä, joita olen päättänyt Twitterissä seurata, ovat pitkälti samanhenkisiä kuin minä, omaavat oletettavasti samankaltaisen koulutustaustan ja ovat kiinnostuneita samoista asioista kuin minä. Joku voisi aivan aiheellisesti huomauttaa, että olen rakentanut ympärilleni oman pienen somekuplan, mutta haitanneeko tuo: viihdyn kuplassani oikein hyvin. :)
Joko sinä olet tutustunut Twitteriin? Jos et, niin lue ensin inspiraation lähteeksi tarina Erno Jeskasesta, entisestä someuntuvikosta, ja luo sitten itsellesi tunnukset osoitteessa twitter.com. Ota aluksi seurantaan jokunen suosittu twiittaaja, vaikkapa @pekkasauri, @Rakennusvirasto ja @j_sjoman. Etsi hakukentän avulla keskusteluja itseäsi kiinnostavista aiheista, niin löydät helposti lisää hyviä seurattavia. Kokeile vaikkapa hashtagejä #markkinointi, #digitalist, #rekry, #lastensuusta tai #emfutis. Ja sitten vain harjoittelemaan, sitä mielipiteiden tiivistämistä 140 merkkiin. Keep calm and tweet on!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti